Tämän blogin kirjoittamiseen tuli tarve, kun muutin elämäni kerta heittämällä siirtymällä varsin turvallisesta työntekijän asemasta yksityisyrittäjäksi. Jo hieman aiemmin olin myös muuttanut Helsingistä Hollolaan, josta kirjoitinkin toista blogia. Neljänkympin puolella alkaa elämässä tapahtua asioita joita voisi kutsua ystävällisellä nimellä “unelmien etsiminen”.
Minulla on ollut onni matkassa ja olen voinut toteuttaa ison osan unelmistani. Näiden seurauksena on avautunut myös sellaisia mahdollisuuksia, joita en olisi ikimaailmassa kuvitellut tulevan kohdalle.
Koen, että seuraamalla omaa, ainutlaatuista visiotani, olen ollut paitsi alttiina arvostelulle ja mokaamisenkin mahdollisuudet ovat kasvaneet roimasti, mutta samalla olen löytänyt varmuuden ja luottamuksen siihen, että osaan, pystyn ja kehtaan. Zenanan liiketoiminnan ostaminen ja yrityksen johtaminen on ollut yksi näistä mahdollisuuksista, jotka ovat yksinkertaisesti vain odottaneet oikean hetken saapumista kohdalle.
Lähtökohdat
Liikunta on ollut elämässäni läsnä aina, muodossa tai toisessa. Yhteistä kaikelle liikkumiselle on ollut kuitenkin se, että liikkuminen on tapahtunut enimmäkseen kilpailukenttien ulkopuolella. Oma motivaationi onkin ollut aika ajoin vaakalaudalla, kun en ole oikein löytänyt sitä “oikeaa lajia” tai sitä, mistä nauttisin ilman kilpailuhenkeä ja suorituspakkoa. Tekemiseni lipsahtaa edelleen helposti suorittamisen puolelle, ellen erityisen tarkasti huomioi siitä kertovia varoitusmerkkejä. Olen itse asiassa jopa hieman kärsinyt siitä, etten ole koskaan kehittynyt jossakin lajissa niin hyväksi, että voisin pärjätä kilpailemisessakin. Jälkeenpäin ajateltuna ei ole ihme, että ajauduin puolivahingossa ryhmäliikunnan ohjaajaksi 90-luvun alkupuolella. Nyt huomaan, että silloin, Rovaniemen Naisvoimistelijoiden ohjaajana, torstai-iltaisin noin sadan innokkaan jumppaajan edestä, löysin pikku hiljaa oman tapani liikkua ja liikuttaa. Liikkuminen siksi, että se yksinkertaisesti tuntui mukavalta ja sai minut hetkeksi unohtamaan arjen, oli mieluisaa ja sellaistahan liikunnan voisi toivoa olevankin!
