fbpx
Yleinen

Itsestä huolehtiminen ei ole itsekkyyttä

Olen törmännyt useasti siihen, kuinka harjoittelemisen ja itsestään huolehtimisen ajatellaan helposti olevan ristiriidassa ympärillä pyörivien tapahtumien kanssa. Tällä hetkellä ollaan tilanteessa, jossa ollaan menty jo useamman vuoden ajan kriisistä toiseen.

Avatessa minkä tahansa median, silmille käy melkoinen määrä uhkakuvia ja huutavia otsikoita.

Epäusko. Pelko. Lopulta lamaantuminen.

Niin ymmärrettäviä tunteita! Olemme siirtyneet aikaan, jossa ennakoimattomuus johtaa epävarmuuteen ja reaktiivisuuteen. Tulevaisuutta ei oikein uskalla suunnitella, kun siitä ei tiedä. Poukkoillaan kuin biljardipallo nurkasta nurkkaan, mitä nyt sattuu tänään kohdalle osumaan.

(Kyllä. Ukraina kaipaa apuasi. Sinulla on avun tarjoamiseen mahdollisuus. Suotakoon meille kaikille oma tapamme auttaa, väyliä varmasti löytää jokainen eikä löytäminen ole edes vaikeaa.)

Ihminen on itsekäs Ihminen on riippuvainen yhteisöstä

Päinvastoin kuin ehkä saatat uskoa tai annat itsellesi kertoa, itsestä huolehtiminen tässä ja ihan missä tahansa maailmantilanteessa on mitä suurinta myötätunnon harjoitusta. Itsestä huolehtiminen ei tuhoa yhteisöllisyyttä eikä ole merkki sinun kykenemättömyydestäsi ottaa muut huomioon.

Se ei ole itsekkyyttä sanan ikävimmässä muodossa.

Se, että harjoitat hyväksyntää ei tarkoita sitä, että hyväksyt ja annat näin siunauksesi kaikelle vääryydelle.

Huolehtimalla ensisijaisesti itsestäsi ja omasta hyvinvoinnistasi, sinun on mahdollista selvittää oma sisäsinen kaaoksesi ja kääntää katse lopulta myös itsesi ulkopuolelle. Huolehtimalla omasta terveydestäsi ja hyvinvoinnistasi tiivistät tällä tavalla yhteyttä toisiin ihmisiin ja heijastat hyvää oloa ulospäin.

Mikäli et välitä itsestäsi, kuinka voisit aidosti välittää muista ihmisistä: perheestäsi ja ystävistäsi, luonnosta ja kaikesta elollisesta?

On harhaa kuvitella, että hyvä ihminen uhraisi itsensä muiden hyvinvoinnin vuoksi. Et voi tuntea myötätuntoa muita kohtaan tuhoamalla yhteyden itseesi, omiin tarpeisiisi ja toiveisiisi. Silloin asetat itsesi uhriksi, tekemisen kohteeksi ja olosuhteiden tulokseksi.

Uhrin roolisi heijastuu ympäristöösi ja kertautuu tilanteissa kerta toisensa jälkeen niin kauan kuin sallit sen jatkua.

Valittavanasi on kuitenkin peittää todelliset tunteesi ja tarpeesi tai tuoda ne esiin ja mahdollisesti rajata oma henkilökohtainen tilasi tiukemmin. Jälkimmäinen voi tehdä kipeää, mutta on ainoa tie lakata olemasta tekemisen passiivinen kohde ja alkaa oikeasti tehdä hyviä asioita, aloittamalla itsestä.

Lakkaa olemasta uhri

Irtautuminen alkaa siitä, kun nostat itsesi kynnysmaton roolista ja opettelet ensiksi vähä vähältä rakastamaan itseäsi. Opettele tuntemaan itsesi pienillä askelilla edeten, sillä kun tunnet itsesi, opit samalla ymmärtämään muita.

Opit huomaamaan, että me muutkin olemme epävarmoja ja meissä on samanlaisia tunteita kuin sinussakin.

Se on myötätuntoa. Ja myötätuntoa on maailmassa joko liian vähän tai se on hyvin piilotettuna. Myötätuntoa ei voi myydä. Sensaatio-otsikot taas myyvät.

Ota siis aikaa itsellesi, et tarvitse siihen lupaa keneltäkään muulta kuin itseltäsi. Tutustu siihen, kuka olet ja mitä eniten kaipaat. Opettele antamaan itsellesi myötätunnon osoituksia, aloittaen ihan pienestä.

Hyvä kasvaa nimittäin samoin kuin pahakin: alkaen pienestä.
/Elina

Kokeile rentoutusta

Samantapaisia artikkeleja

%d bloggaajaa tykkää tästä: