Keho ja mieli tasapainoon

Liikkuessamme ja menettäessämme äkillisesti tasapainon me horjumme ja huojumme yrittäen korjata kurssia. Joskus korjausliike onnistuu ja voimme jatkaa korkeintaan hieman säikähtäneenä eteenpäin.

Ilman tätä korjausliikettä taas kaatuisimme kokonaan nurin.

Tasapainon harjoittaminen onkin silloin tarpeen ja tiedätkin vallan mainiosti, miten kehoa silloin harjoitetaan.

Kun asioita on paljon tehtävänä ja horjumme ja huojumme tehtävälistojen, toiveiden ja halujen ristitulessa, haastetaan tasapainoa myös elämässä. Kuinka moni asia tarvitsee sinun huomiotasi juuri nyt ja mitkä asiat olisi taas parasta jättää hetkeksi sivuun, siirtää ToDo -listalle häntäpäähän?

Tasapainoa etsiessä voi joutua tekemään hetkittäin päätöksiä, jossa viisi yhtä tärkeää asiaa laitetaan nekin tärkeysjärjestykseen. Se tärkein asia on joskus pyrittävä löytämää ja antaa muiden, yhtä tärkeiden ja toimia vaativien asioiden odottaa.

Tasapainoa etsiessä ollaankin itse asiassa sen äärellä, mitä olemme tavoittelemassa ja mihin hintaan. Kun tavoite, päämäärä tai johtolanka on löytynyt tai edes alkaa hahmottua, prioriteettien oikeaan järjestykseen asettaminen helpottuu huomattavasti.

Näin pääset alkuun

Haaste on koko elämän mittainen ja voit joutua palaamaan samojen kysymysten äärelle uudelleen ja uudelleen: Mikä sinun elämässäsi on tärkeää juuri nyt? Entä tiedätkö jo mikä on kaikkein tärkeintä eli se, jota ilman et yksinkertaisesti voi elää? (No tietenkin happi, lue siitä lisää täällä>>

Se, mitä tarvitset, nimittäin on varmuudella eri asia kuin se, mitä haluat.

Haluatko siis vai tarvitsetko:

• uuden auton ja jos tarvitset, niin miksi?
• tarvitseko surkean työpaikan vai haluatko pitää sen ja jos, niin miksi?
• tarvitsenko lomamatkan etelän hiekkarannalle vai haluatko sitä ja jos, niin mikä saa minut sitä haluamaan?
• tarvitsenko hengittämistä vai haluanko sitä (no tottakai ja täällä luet lisää>>)

Selviydynkö hengissä ilman tätä?

Ymmärrätkö siis, mitä tavoittelen? Halu ja tarve ovat kaksi eri asiaa jotka ovat lähtöisin täysin eri lähtökohdista: halu lähtee ulkoapäin, kun taas tarve on sisäsyntyistä.

Ulkoapäin asetetun tavoitteen saavuttaminen ei tunnu hyvältä kuin hetken, kunnes mieli halajaa jälleen jotain muuta. Se, että kuljet kohti omaa tavoitettasi ja löydät juuri sinulle omimman tavan toteuttaa elämääsi, tuntuu palkitsevalta ja ennen kaikkea hyvältä suunnalta. Oman tavoitteen tiedostaminen ja ehkä saavuttaminen voimistaa käsitystä siitä, mikä on hyvää ja tavoittelemisen arvoista ja kuka olet ihmisenä.

Mistä sitten tiedän, mikä on minulle oikea tavoite?

Tavoitteet, prioriteetit ja ToDo-listan kärki- ja häntäpään asiat voivat ratketa joogamaton päällä. Joogaharjoitus tuo pintaan sitä ääntä, mikä on syvällä sinussa sisällä ja valmiina, mutta joka on suojautunut ja peittynyt monen kuoren alle.

Tuo ääni on niin hiljainen, että täytyy hiljentää ajatustenkin hälinä sitä kuullakseen.

Se hiljainen ääni olet sinä, sinun sisäinen opettajasi ja ääni joka ei käske, määrää tai tuomitse, vaan neuvoo ja ohjaa, hiljaisuudessa jonka kuka tahansa voi saavuttaa. Asana- ja hiljentymisharjoitus voi asettaa sinut turvallisesti kohtaamaan se haaste, joka sinulla on ratkaistavana muuallakin elämässä.

Bakasanalla lentoon

Jokaisella joogaajalla olemassa asana johon meneminen ja josta pois tuleminen on haastavaa. Minulle tämä opettavainen asana on (muun muassa!) ollut Bakasana (Kurki).

Olen varma että jokainen joka on nähnyt Bakasanan, miettii samaa asiaa: tuo ei voi olla mahdollista, ei mitenkään voi onnistua!

Entä jos kaatuu, siinähän menee nenä murskaksi!

Hetkinen, eivätkö nämä samat kysymykset herääkin juuri silloin, kun olet tekemässä ratkaisua, joka vaatii sinulta erityisen paljon rohkeutta? Onko epäonnistumisen pelko silloin niin suuri, että jätät päätöksen tekemättä tai puolitiehen?

Pelkäätkö silloin putoamista vai heittäydytkö rohkeasti kannateltavaksi? Jos epäonnistut, meneekö nenäsi silloin murskaksi vai murtaako putoaminen vain epäonnistumisen pelon? Ja hei, mitä jos onnistutkin!

Haluanko päästä Bakasanaan vai tarvitsenko tämän asanan?

Mikä on sinulle se asia, joka vie epämukavuuden äärelle niin, että haluaisit mieluummin perääntyä? Siihen kannattaa pysähtyä, sillä juuri siinä hetkessä sinulla on jotain opittavaa itsestäsi.

Tervetuloa harjoittamaan hiljaisuutta turvallisesti, pakottamatta ja sallien myös ne epäonnistumisen hetket.