Johtajuudessa ja elämässä ylipäätään harva asia sujuu suunnitelmien mukaan.
Silti on helppo ajatella, että vaikeudet ovat poikkeamia, virheitä järjestelmässä tai jotakin joka ei olisi saanut tapahtua. Kun jokin menee pieleen, ensimmäinen ajatus on usein:
Miksi tämä tapahtuu juuri minulle?
Olen ajatellut näin itsekin ja ajattelen edelleenkin, mikäli en ole tarkkaavainen.
Olen kuitenkin alkanut katsoa vaikeuksia uudella tavalla. Tilanteet, joissa olen ollut joko epävarma, uupunut, pettynyt tai jopa loukkaantunut, ovat olleet jälkeenpäin katsoen kaikkein opettavaisimpia. Ei siksi, että ne olisivat olleet erityisen miellyttäviä vaan siksi, että ne ovat pakottaneet pysähtymään ja katsomaan itseäni rehellisesti.
”Este on tie.”
– Marcus Aurelius
Stoalainen ajatus ”este on tie” ei tarkoita, että vaikeuksia pitäisi romantisoida tai että niistä pitäisi vain yrittää nauttia hampaat irvessä. Näen, että ajatus tarkoittaa jotakin arkisempaa ja huomiota vaativaa: este paljastaa, kuinka toimin silloin, kun en voi hallita tilannetta.
Kun jokin menee pieleen, olen opetellut pysähtymään. Lue lisää tästä>>
En enää kysy ensimmäiseksi, kuka teki väärin tai miksi näin kävi. Syyllisen selvittäminen ei johda nyt pitkälle ja saa huomion vain kääntymään pois siitä, mikä on olennaista.
Kysyn sen sijaan: Miten haluan toimia paineen alla? Entä mihin kannattaa tarttua ja mistä päästää irti? Kun suunta on selvillä, on helpompaa päättää jatkosta.
Sileällä tiellä osaa kuka tahansa kulkea
Johtajuus ei näy silloin, kun kaikki sujuu hyvin. Ei vaadita suuriakaan taitoja, että pystyy kellumaan myötävirran vietävänä ja tuntea silti olevansa liikkeessä. Todellinen johtajuus näkyy vasta silloin, kun suunnitelmat pettävät, aikataulut kaatuvat tai joku asia osuu suoraan ja kipeästi arvoihini.
Silloin harjoitus alkaa.
Virheet, vastoinkäymiset ja kiire eivät ole merkkejä epäonnistumisesta. Ne ovat merkkejä siitä, että olen jonkin merkityksellisen ja tärkeän asian ytimessä.
Vaikeudet pakottavat tarkentamaan suuntaa ja selkeyttämään päätöksiä. Joskus ne pakottavat myös myöntämään, etten tiedä kaikkea tai olen ollut väärässä. Tällaisen myöntäminen voi olla todella vaikeaa enkä siksi ihmettele, että se on joillekin ylitsepääsemätöntä.
Olen oppinut, että kasvu ei aina näytä ulospäin edistymiseltä. Joskus se on sitä, että malttaa olla reagoimatta. Joskus sitä, että uskaltaa muuttaa mieltään.
Joskus kasvu on yksinkertaisesti sitä, että pystyy sanomaan itselleen: Tämä sattui todella, mutta jatkan silti.
Kun alan nähdä vaikeudet harjoituksina, ne eivät enää vie minulta voimaa samalla tavalla. Vaikeudet tekevät minusta johtajana inhimillisemmän ja vakaamman.
Este ei ole tielläni.
Este on tie.
Lue muutkin postaukset
- Johda ensin itseäsi
- Erota, mihin voit vaikuttaa ja mihin et
- Rauha on tarttuvaa
- Vaikeudet ovat harjoitus
- Johtajuus ei ole auktoriteettia, vaan palvelua (julkaistaan myöhemmin)
- Kiitollisuus pitää mielen kirkkaana (julkaistaan myöhemmin)
- Rehellisyys on sisäinen kompassi (julkaistaan myöhemmin)
- Rohkeus on toimintaa pelosta huolimatta (julkaistaan myöhemmin)
- Kuuntele enemmän kuin puhut (julkaistaan myöhemmin)
- Muutos on luonnollista (julkaistaan myöhemmin)
Yhteenveto
Vaikeudet johtajuudessa ja elämässä voivat tuntua ylitsepääsemättömiltä, mutta ne tarjoavat samalla mahdollisuuksia oppimiseen. Ne pakottavat pysähtymään, tarkastelemaan omaa toimintaa ja selkeyttämään päätöksiä. Hyväksymällä virheet ja vastoinkäymiset osana kasvua voi kehittää parempaa johtajuutta ja itsensä tuntemusta. Esteet eivät ole tiellä, vaan ne ovat tie.