Tunsin pakottavaa tarvetta tarttua näppäimistöön aiheesta, josta ihan jokaisella kuntokeskusasiakkaalla on, saa olla ja jossain määrin pitääkin olla mielipide: ryhmäliikuntaohjaajan työ ja surkea ryhmäliikuntatunti tai pikemminkin kokemus. Tässä postauksessa vieläpä se surkea ryhmäliikuntakokemus. Jaa kommenttiosiossa meillekin omasi!
Seurasin popcornkippo sylissä Liikunta-alan ammattilaisten FB-ryhmässä keskustelua, jonka vauhdittajana toimi tämä postaus: “Ryhmäliikunnan ohjaus on surkeaa!” Otsikko kertookin pääpiirteissään, mistä postauksessa on kyse. Vaikka postauksessa avattiinkin miten otsikon väitteeseen on päädytty, aiheutti se melkoisen myrskyn ammattilaisten keskuudessa. Osalle kärjistäminen oli selvästi liikaa ja pointti meni ohi korkealta ja lujaa, osaan taas selvästi kalikka kalahti.
Tähän jälkimäiseen joukkoon kuulun itse.
Ryhmäliikunta taidetaan nähdä kuntokeskuksissa eräänlaisena välttämättömänä pahana. Sitä varten varataan keskuksessa tilat, tunneilla tarvittavia härpäkkeitä, yksi tai muutama jumppaohjaaja ja aletaan myydä kortteja. Ne, joilla on vähän visiota (ja rahaa) hankkivat ehkä Uudessa Seelannissa kehitellyn tuotteen lisenssit. Sitten ollaankin valmiita tarjoamaan ryhmäliikuntaa.
Missä sitten mennään metsään?
Hieno homma, nyt on puitteet kunnossa, mutta missä kohdassa ohjaaja ajetaan yritykseen sisään ja talon tavoille? Saako ohjaaja tarvitsemaansa tukea joka vaiheessa ohjaajauraansa? Vastavalmistunut ohjaaja peittoaa innostuksellaan vanhemmat ja kokeneemmat ohjaajat 100-0, kun taas kokemuksen puute paistaa kirkkaasti harjaantuneen katsojan silmään.
Näiden ohjaajien kuuluu silti mahtua saman katon alle, sillä työ opettaa tekijäänsä. Minun nähdäkseni ohjaajan työssä ei olla koskaan valmiita.
Ohjaaja voi olla hyvä, taitava ja karismaattinen, mutta valmis hän ei ole koskaan. Jokin ohjauksen osa-alue jää toisen varjoon koska olemme ihmisiä ja ihmisille nyt sattuu välillä hyviä päiviä, välillä taas niitä, jolloin pannaan steplauta matalimmalle tasolle tai pienimmät kiekot Pumppitangon päihin.
Emme mitenkään pysty joka ikinen kerta olla luovia, vuorovaikutuksellisia, muistaa koreografia täydellisesti sekä hallita kaikki ohjaamistilanteeseen kuuluvat, muuttuvat tekijät.
Myös ohjaajilla on väsypäiviä. Silloin pannaan steplauta matalimmalle tasolle tai pienimmät kiekot Pumppitangon päihin, sillä työt on hoidettava kuitenkin.
Ryhmäliikuntatunnille saapuneen asiakkaan kokemus voi silti olla oikein hyvä, vaikka joka kerta ei olisikaan ohjaajan paras päivä.
Miten niin huono päivä? Eikö surkea ryhmäliikuntakokemus johdukaan ohjaajan huonosta päivästä? Lue lisää >>
Ei johdu.
Uskallan väittää näin, koska surkeimmat kokemukset asiakasnäkulmasta ovat tulleet näistä yllättävistä kolmesta syystä:
- ohjaaja ei noudata tuntisisältöä
- ohjaaja ei noudata tuntisisältöä
- ohjaaja ei noudata tuntisisältöä
Jatkanko? Ohjaaja ajautuu asiakaslupauksesta kauas, mikäli ketään ei kiinnosta käydä säännöllisesti sparraamassa ja koutsaamassa häntä takaisin tuntiraamin mukaiseen sisältöön hellin käsin. Vai mitä mieltä olet esim. tunnista, jossa luvataan hikistä menoa, mutta kolmen minuutin välein pidetään juomatauko?
Koettu nimittäin on!
On melko yhdentekevää, kuinka kivat brändivärit keskukselle on valittu kun itse tuote, ryhmäliikuntatunti, ei vastaa asiakaslupausta. Menet kauppaan ostaaksesi maitoa, mutta saat piimää. Sait melkein, mutta et ihan sitä mitä halusit.
Asiakkaalla silloin on täysi oikeus olla pettynyt.
Onko kyse siitä, että ei uskalleta puuttua ohjaajan työhön, koska omistuspuolella ei ole aavistustakaan työn sisällöstä?
Palaute ja kuka sen antaa?
Eipä silti, emme me ohjaajat tee palautteenantotilannetta välttämättä kovin helpoksi. Myönnän. Mutta ohjaajan reaktion pelkääminen ei ole syy jättää työn seuraamista ja arviointia väliin. Palautteen vastaanottaminen ei ole helppoa, mutta ohjaajataitojen kehittyminen on siitä kiinni. Muutos on siis vaikeaa myös tässä asiassa, onhan omien, vanhojen ja tuttujen kaavojen rikkominen aina vaikeaa.
Haluan siis herätellä niin kuntokeskusten johtoa kuin asiakaspinnassa työskenteleviäkin. Keitä varten kuntokeskukset ja liikuntastudiot ovatkaan olemassa? Onko meillä varaa kadottaa asiakas fokuksesta vai pitäisikö hänet aidosti nostaa keskiöön, suunnitella palvelua häntä varten? Näkyykö asiakaslupaus asiakkaille, entä työntekijöille?
Entä tuntevatko ohjaajat asiakaslupaukset? Varmistetaanko homman toimivuus aivan ruohonjuuritason työskentelyä arvioimalla? Voin ehkä olla sinulle avuksi!
Vai eletäänkö mieluummin hetkessä, pistetään sormet ristiin ja toivotaan parasta?
