Toivepostaus: Kehopositiivisuus

Joskus, kun kyselee postausaiheita, voi törmätä tahtomattaan vaikeisiin aiheisiin. Kehopositiivisuus on aihe, joka saa kiemurtelemaan ja välttelemään aihetta. Aiheen kanssa on helppoa mennä metsään.

Kun ajatus hyvästä postausaiheesta on jäänyt kytemään, on sitä lopulta vaikea ohittaa. Mieleen jäävä toive ansaitsee tulla kuulluksi, vaikka en mielelläni haluaisi olla, enkä edes ole, kehopositiivisuuden puolestapuhuja.

Löysin kuitenkin sattumalta tämän kuvan, joka on otettu vuonna 1996. Sen on ottanut ystäväni veneretkeltä, eräänä upeana kesäpäivänä (ainahan ne olivat!). Oikealla kameralla otettu kuva on aikaan kuuluvasti hieman valottunut alareunastaan.

Tänään näen tässä iloisen ja onnellisen nuoren naisen kesänä, jolloin olin aloittanut uudessa opinahjossa, uudessa kaupungissa, jättänyt haastavat ihmissuhteet takseni ja kaikki mahdollisuudet olivat käsien ulottuvilla.

Silloin oli kuitenkin jotain toisin kuin nyt.

Kenelle kehopositiivisuus on sallittu?

Jos ei ylipainoisena ehkä ole helppoa elää, niin sitä ei ole ollut myöskään olla ruipelo, lauta, laiheliini, majakka, henkari jne. En ole koskaan ollut tyytyväinen kehooni, sen vuoksi sitä olen pyrkinytkin vuoroin rankaisemaan ja vuoroin hallitsemaan kaikilla tavoilla, mitä vain kuvitella saattaa. Syömällä, jättämällä syömättä, syömällä vain tiettyä tai jättäen vain tietyn pois ruokavaliosta. Tämä yhdistettynä liikkuminen tavoilla, jotka eivät millään mittapuulla ole järkeviä.

Näitä hallintakeinoja on paljon eivätkä kaikki näy edes päällepäin.

Tähän väliin kerron viitteenä, että kirjoitin ylioppilaskirjoituksissa Laudaturin arvoisen, vahvasti omaan kokemukseen perustuvan äidinkielen aineen otsikolla “Itsensä rääkkäämisen ihanuus”. Tuo ainekirjoitus on muuten luettavissa edelleen äidinkielen ylioppilasaineista kootussa kirjassa.

Ymmärrän kehopositiivisuuden jotenkin niin, että on ihan ok olla sen näköinen ja kokoinen kuin mitä on. Mielestäni kropan muodolla, koolla tai koostumuksella ei pitäisi olla mitään tekemistä sen kanssa, kuinka ihanana tai arvokkaana itseään pitää.

Vaan mitenköhän sellainen onnistuu, kun oman itsensä arvostaminen, lempeys ja hyväksyntä taitaa olla haastavampaa nyt enemmän kuin milloinkaan aikaisemmin.

Olen itse hyvin kiitollinen siitä, että oman nuoruuden aikana ei ollut somea tiktokkeineen, instagramineen päivineen. Oman tyttäreni puolesta taas murehdin, miten hän voisi säilyttää ihanan mutkattoman ja lapsekkaan suhtautumisen itseensä, omaan kehoon ja ennenkaikkea siihen, miten sitä käytetään ja ravitaan lempeydellä.

Miten pystyn häntä valmistamaan siihen, kun omassakin elämässäni kaikkein julmimmat sanat on tulleet toisilta naisilta?

Kasvun paikka kaikille

Niin, kaikkein julmimmat sanat on tulleet toisilta naisilta. Luulisi, että olisi ollut keskenkasvuisten teinipoikien hommaa haukkua muotojani (tai siis niiden puutetta..) mutta kyllä tähän ovat syyllistyneet aikuiset naiset.

Ja syyllistyvät edelleenkin. On uskomatonta, että maailmallakin juuri naiset kunnostautuvat muiden naisten kehoon kohdistuvien, julmienkin traditioiden ylläpidossa.

Vaikka olen kasvanut noista ysärivuosista melko tavalla, yhä tunnen tarvetta selitellä (ja postailla someen); enhän ole käynyt laitattamassa silikoneja, en irtoripsiä ja akryylikynnetkin viimeksi ollut aikana ennen lapsia. Onko kehopositiivisuus vain jälleen yksi keino jälleen hallita sitä, mitä naisen kuuluisi itsestään ajatella?

Jälleen yksi keino pitää nainen tyytymättömänä ja näin kivasti kontrolloitavissa? Kuka voisi hyötyä sellaisesta?

muistatko vielä kuka olit ennenkuin maailma kertoi sinulle, kuka sinun pitäisi olla?

Pienin askelin kohti kehopositiivisuutta

Ajattelen niin, että kehopositiivisuus on vapautta hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Muoto, koko tai ulkonäkö eivät määritä tai rajoita sinua ihmisenä.

Ole siis myös lempeä itsellesi ja kohtele kehoasi arvostavasti. Sinulla on oikeus olla onnellinen ja tyytyväinen omaan kehoosi.

Joskus on helpompaa sanoa kuin tehdä, jostain on kuitenkin aina aloitettava. Siispä aloitan sanoista.

Toista niin usein kuin on tarve:

• Sosiaalinen media ei määritä sinua. Vertailu muihin johtaa vain epävarmuuteen siitä, mikä on riittävän hyvää juuri sinulle.
• Keskity siihen, kuka olet sisimmässäsi ja mitä pidät arvossa. Opeta samaa ja osoita esimerkilläsi myös muille, erityisesti nuoremmille sukupolville, että jokainen keho on kaunis ja arvokas.
• Älä anna toisten mielipiteiden hallita sinua. Sinulla on oikeus olla ylpeä itsestäsi ja kehostasi.
• Vapaudu ulkopuolisesta arvostelusta. Älä anna toisten loukkaavien sanojen tai tekojen estää sinua olemaan juuri sellainen kuin haluat olla.
• Sinä päätät, millaisena haluat nähdä itsesi. Olet kasvun paikka kaikille ympärilläsi. Ole rohkea, puolusta itseäsi ja muita.
• Opettele tuntemaan omat vahvuutesi ja anna erilaisuutesi olla esimerkkinä muille. Vain hyväksymällä ensin itsesi voit oppia ymmärtämään muita paremmin.

Millainen olisikaan nainen, kun hän hyväksyisi itsensä ja paskat nakkaisi muiden mielipiteelle kehostaan?

Raivostuttavan positiivinen? Leuhka?

vai sittenkin

Itsevarma

Pidetäänkö ainakin Zenana jatkossakin vapaana arvostelusta ja halveksunnasta, muistuttipa kropan muoto sitten Eiffeltornia tai Saimaannorppaa? Zenana pysyy näin turvasatamana, jossa sinut hyväksytään juuri sellaisena kuin olet. Siellä voit tuntea olevasi arvostettu ja kunnioitettu.

Näin ainakin yhdessä paikassa sinun ei tarvitsisi miettiä sitä, uskaltaako astua sisään sellaisena kuin on.

Pidetään siitä kiinni.