fbpx
Stressinhallinta

4 syytä, miksi aloittaminen on hankalaa

spiral notebook with message on white paper sheet

Jaa kaverillekin

Asioiden alulle laittaminen on välillä aivan älyttömän hankalaa. Oletko tullut koskaan ajatelleeksi, että aloittamiskynnys ei välttämättä merkitse laiskuutta tai aloitekyvyttömyyttä, vaan syy voi olla hieman pintaa syvemmällä. Tämän postauksen tarkoituksena on saada sinut pysähtymään, vaikka vain hetkeksi.

Anna tekstin sulaa hieman. Näet nämä asiat ensin ympärilläsi ja sitten, ehkä, myös itsessäsi.

Kaikki on hyvin, mutta..

Kuvittele tilanne: olet odottanut lomaa pitkän aikaa ja lopultakin makoilet hiekkarannalla auringon paistessa ja lämmittäessä mukavasti. Kaukana ovat arjen huolet ja murheet, nyt on loma ja nyt nautitaan!

Jotain silti puuttuu. Olisiko sittenkin parempi siirtyä pois auringosta? Auringonsäteethän vanhentavat ihoa. Mitäköhän tuokin ohikulkija juuri katsoi.. olisikohan sittenkin pitänyt laittaa ne toiset bikinit? Oikeastaan makoilu ei ole mun juttuni, missä se minun kirjani nyt on? Saakohan täältä jostain kylmää juotavaa? Onpa tässä kuuma.

Pysähtyminen ja hetkestä nauttiminen on vaikeaa, mikäli tavoittelet täydellisyyttä. Jostain ilmaantuu aina ajatus, joka tiedustelee, olisiko jossain vielä vähän parempaa ja enemmän?

Kun puhutaan täydellisyydentavoitteijasta, mielikuva on helposti sellainen ihminen, joka on huoneen ahkerin tyyppi ja saa eniten aikaan ruoskimalla itseään ja muita yhä parempaan ja kovempaan suoritukseen. On olemassa toisenlainenkin saman lajityypin edustaja. Hän on se, joka huomaa kyllä muiden mokat, mutta itse tyytyy vain sivustakritisoijan rooliin.

Hän on piilotäydellisyydetavoittelija. Hän on peittänyt perfektionistiminsa jopa niin hyvin, ettei huomaa sitä itsekään.

Miten tämä tieto liittyy harjoittelemiseen? Anna kun puran sinulle asian, niin huomaat että yhteys on olemassa.

Musta-valkoinen ajattelutapa

“Tehdään kunnolla kun tehdään tai ei sitten ollenkaan”. Kuulostaako tutulta? Musta-valkoisen ajattelun hyvä puoli on se, että silloin hyvänä päivänä saa varmasti aikaan hyvän ja hikisen treenin.

Huonona puolena taas on se, että väsypäivänä luovutat tai ajattelet, ettei liikunta ole sun juttusi.

Musta-valkoisen ajattelun tausta löytyy mielen joustamattomuudesta. Musta-valkoisen ajattelutavan omaavalla ihmisellä maailmaan mahtuu vain joko upeita voittoja tai kirvelevän nöyryyttäviä tappioita. Vain kunnon hikitreeni kelpaa, muu on heikkoutta tai peräti täysin hyödytöntä, kun ei kerran tunnu missään eikä tule edes hiki.

Harmaan ihanat ja pehmeät sävyt ovat tällaisen ajattelumallin omaavalla harvassa. Harmaan sävyjä olisivat raahustaminen viimeisillä voimilla johonkin kevyeen ja huoltavaan, mieltä vahvistavaan ja hyvinvointia edistävään harjoitukseen.

Musta-valkoinen ajattelutapa lannistaa olemaan tekemättä ollenkaan, jos ei kerta pysty tai jaksa 100% teholla tai treeni ei tunnu missään. Ajatteletko sinä näin?

Kun vain rimanylitys kelpaa

“Aloittaisin kyllä, mutta kun mulla on selkä/hartiat ja kyllähän siinä on omat riskinsä.” tai “kyllä minä aloitan taas sitten kun tämä Pandemia menee ohitse”.

Kun lykkäät asioiden aloittamista tai välttelet niitä keksimällä syitä, ei välttämättä ole kyse laiskuudesta. Tiedän, että laiskuuden taakse on helppo piiloutua, mutta pian huomaat, että sekin on vain tekosyy. Kyllä! Tekosyy! Puhutaan suoraan, kun kerran aloitettiinkin.

Kun asetat riman korkealle, se voi yhtäältä motivoida sinua. Toisaalta taas se voi olla osasyy siihen, että lykkäät ja lykkäät aloittamista. Näet vain ja ainoastaan sen riman, jonka ylittämiseen tiedät jo valmiiksi, että omat voimavarasi eivät riitä.

Pystyt myös helposti luettelemaan riskejä, jotka vaanivat matkalla tavoitteen saavuttamiseen. Keksit itse asiassa niin monta yksityiskohtaa, joissa voit epäonnistua, että aloittaminen siirtyy vielä vähän lisää. Lopulta et tule aloittaneeksi ollenkaan, kun tiedät kaikki ne tavat, joilla voi epäonnistua. Epäonnistuminenhan on ehkä mielestäsi heikkouden merkki ja ultimaattinen este.

Tällainen ihminen voi hyvinkin piiloutua myös rentouden ja laiskuuden verhon taakse, vaikka kyse todellisuudessa on epäonnistumisen pelosta ja siitä aiheutuvasta häpeästä.

Kolahtiko?

Tällainen ihminen voi myös helposti sabotoida muiden ihmisten hyvän mielen muistuttamalla kaikista niistä epäonnistumisen mahdollisuuksista.

Tästä syystä harjoitteleminen hyväksyvässä ilmapiirissä on tärkeää, ellei jopa onnistuneen liikuntaharrastuksen edellytys!

Kilpailun kavahtaminen

Mikä vain tilanne, jossa voi tulla verratuksi muihin ihmisiin, voi olla piilotäydellisyydentavoittelijalle ahdistava kokemus. Kilpailussahan on vain yksi voittaja!

Kilpailutilanne, vaikkakin vain kuvitteellinen sellainen, pakottaa katsomaan omaa tekemistä verrattuna muihin. Mikäli et ole paras, pitäisikin pysähtyä katsomaan, miten omaa suoritusta voisi parantaa. Piilotäydellisyydentavoittelijan on vaikeaa reflektoida omaa tekemistään tai heittäytyä vain hyvin fiiliksen vietäväksi. Häviämisen pelko on liian suuri

Toisaalta myös tekemisen nautinto jää kokematta, mikäli vertaa itseään jatkuvasti muihin ja kokee onnistumista vain voiton hetkellä.

Tällaisen ihmisen on vaikeaa tai mahdotonta osallistua kilpailuihin ylipäänsä.

Liikkumisen ei kuitenkaan tarvitse lähteä kilpailupohjalta!

Et pysty myöntämään, että..

Viimeinen syy on se, että et voi myöntää olevasi mikään edellisistä. Perfektionismi sinänsä altistaa masennukselle, stressille ja ihmissuhde- ja itsetunto-ongelmille.

Perfektionismi voi hyvin olla piilossa rennon ja itsevarman roolin alla. Rentoudella voi peittää epävarmuuden ja häpeän tunteet, joita voi olla vaikeaa kohdata silmästä silmään, rehellisesti ja kohdaten oma heikkoutensa.

Tunneälykäs ja itsetutkiskeluun kykenevä ihminen voi hyvin tiedostaa nämä tunteet jollakin tasolla, vaikka ne ovatkin heille hyvin herkkä paikka.

Mikäli olet piiloperfektionisti, ehkä häpeät joustamattomuuttasi ja pikkutarkkuuttasi. Haluaisit tehdä asioita, mutta pelkäät epäonnistumista niin paljon, että arkailet tarttua toimeen. Ajattelet epäonnistumisen olevan niin murskaavaa, että et pysty sitä edes itsellesi myöntämään, vaan piilotat perfektionismin myös itseltäsi.

Mikä ratkaisuksi?

Olen itse ollut perfektionisti ja äärimmäisen suorituskeskeinen ihminen. Sellainen tuntuu olevan sosiaalisesti hyväksyttyä, joten sen myöntäminen ei ole ollut itselleni vaikeaa. Myös ammatinvalintani on tukenut tätä piirrettä.

Perfektionismi on hiton raskas tie!

Oma polkuni perfektionismin kanssa on ollut monesti pahan kerran koetuksella ja edelleen olen tässä työssä täysin kesken, haparoin ja välillä unohdankin.

Aloittaisitko siis sinäkin ihan ensimmäisenä myöntämällä täydellisyyden tavoittelusi?

Olen sinulle avuksi mielelläni, mikäli vain pystyn. Ainakin minulla on kaksi korvaa 🙂

Nykäise siis hihasta, kun seuraavan kerran nähdään.

Huom. Perfektionismi ei ole automaattisesti negatiivinen piirre, mikäli olet tästä ajatusmallista tietoinen ja pystyt työstämään ajatusmallia eduksesi. Itsetuntemuksesi voi siivittää sinut tekemään asioita, joista muut vain unelmoivat!

Negatiiviseksi perfektionismi muuttuu silloin, kun epäonnistuminen saa sinut tuntemaan itsesi arvottomaksi ja saatat jopa rangaista itseäsi virheistäsi. Samoin perfektionismi kuihduttaa myös ihmissuhteita, mikäli virheiden sietokykysi on olematon.

Entinen perfektionisti
Elina