Lue vielä uudestaan: sinä riität.
Olet riittävä ja hyvä juuri tuollaisena kuin olet.
Nyt anna sulaa hetki.
Kuinka pitkään hyvä tunne säilyi? Hetken?
Yhä edelleen? Siinä tapauksessa säästän vaivojasi ja pyydän lopettamaan lukemisen tähän. Pidä tunne, olet sen ansainnut ja postauksen loppuosasta ei tule olemaan sinulle hyötyä.
Voit onnitella itseäsi, mikäli sait tunteesta edes kiinni, nimittäin joillekin lause aiheuttaa vain huvittuneen tai vaivaantuneen hymähdyksen.
Sinä riität.. eikö?
Kun hyvä ystäväsi kertoo olevansa surullinen tai neuvoton, annat hänelle mieluusti tukesi ja kuuntelet hänen huolensa. Jaat hänelle kannustusta ja muistutat, että olet olemassa häntä varten juuri tällaisissa tilanteissa. Odottaisit samanlaista myös vastavuoroisesti, kun itse epäröit.
Hyvän ystävän tunnistaakin siitä, että hän ei käännä sinulle selkääsi eikä ala moittia sinua mitäänsanomattomaksi nahjukseksi, joka epäonnistuu, kuten tavallista.
Miksi on niin vaikeaa puhua itsellesen lempeästi, kuin parhaalle ystävälle? On helpompaa suhtautua itseensä kriittisesti kuin myötätuntoisesti. Pettymys itseen lähentelee sietämättömyyttä.
Meidän yhteiskuntamme varsinkin tänä päivänä, luo oivalliset puitteet juuri riittämättömyyden tunteelle. Onhan mm. sosiaalinen media syöttänyt meille jo pitkään mieluusti kuvaa yhdenlaisesta kauneudesta ja elämäntavasta.
Osallistumme tähän kernaasti myös itsekin jakamalla elämästämme vain valitut hetket, joita haluamme muille esitellä. Lomavarpaat, Sangrialasi, selfie suodattimella.
Sosiaalisen median luoma illuusio menestyksestä saa meidät tuntemaan itsemme arvottomiksi. Me tiedämme kyllä somen pelin hengen oikein hyvin, mutta emme silti voi välttää vertailemasta itseämme muihin.
Näin sosiaalinen media toimii. Saamme lyhyen hyvänolontunteen tykkäyksistä, kuin paikkaisimme nälkää sokerilla.
Lue lisää somesta ja aivojen toiminnasta täältä >>
Riittämättömyyden tunne voi näyttäytyä toisellakin tavalla.
Oletko perfektionisti?
Ihan aluksi: tavoitteet ovat ilman muuta tärkeitä. Ilman niitä ei oikein voi tuntea täyttymystä, kun tehtävä tai suoritus on valmis. Täydellisyydentavoittelijalle taitaa kuitenkin olla tutumpaa se, että tyytyväisyys on ohimenevää ja kestää kunnes.. löydät tehtävästäsi jotain kritisoitavaa.
Mikäli olet perfektionisti, et ehkä voi hyväksyä keskeneräisyyttä tai kohtuutta. Silloin et myöskään voi olla tyytyväinen kyllin hyvään suoritukseen, etkä tunne sellaisesta tyydytystä.
Perfektionistille, valitettavasti, ei myöskään kelpaa muiden keskeneräisyys, vaan sellainen näyttäytyy helposti perfektionistille heikkoutena. Pahoittelen, että tämä tulee näin suoraan, mutta olen aika varma ettet yllättynyt.
Tällaisen ajatusmallin kanssa teen itsekin töitä siitä eroon päästäkseni. Tällaista tunnen herkästi myös nahoissani, kun tapaan perfektionistin.
“Kun aletaan jotain tehdä, niin tehdään sitten kanssa kunnolla. Tai sitten ei tehdä ollenkaan.”
Täydellisyydentavoittelijalle kuitenkin pelkkä ajatus epäonnistumisesta voi johtaa siihen, ettei tule tartuttua toimeen ollenkaan. Rima on niin korkealla, että tehtävän alullelaittaminen itsessään alkaa ahdistaa.
Epäonnistumisen ja virheiden tekemisen pelko on niin suuri, että yrittäminen loppuu alkuunsa. Tällainen ihminen ei voi tuntea itseään arvokkaaksi sellaisenaan, epätäydellisenä, keskeneräisenä ja aloittelevana. Ehkä näet sellaisia ihmisiä ympärilläsi, joille ei tunnu kelpaavan ilman kritisointia oikein mikään. Oletko sellainen kenties itse?
Vakuutan sinulle, keskeneräinen ja välillä epäonnistuva ihminen, että näiden inhimillisten ominaisuuksien hyväksyminen ei tee sinusta heikkoa. Ne eivät myöskään tee sinusta täydellistä, vaan sinut, omanlaisesi, uniikin ja ihanan sinut!
Ja se riittää!
Oikea hetki on nyt
Haluaisin nyt jakaa kanssasi tarinan, jonka olen kuullut kerrottavan samanlaisena, vaikka päähenkilöt ja tapahtumapaikka vaihtelevatkin. Kertomuksen ydin on kuitenkin sama.
Eräs suomalainen yritysjohtaja oli jäänyt lomalle lääkärin määräyksestä. Lääkärin ohjeen mukaan hän kävi tunnollisesti joka aamu rauhoittavalla kävelyllä metsässä. Metsän siimeksessä vastaan tuli vanha koulukaveri.
”Ai, olet vuosilomalla vai?” yritysjohtaja kysyi.
”En ole. Olen yrittäjä, ja tein jo päivän työni, nyt päätin lähteä virkistäytymään”, koulukaveri vastasi.
”Mutta päivähän on vasta aluillaan. Eikö tällainen hieno päivä kannattaisi käyttää tehokkaasti?” kysyi yritysjohtaja.
”Sain jo kaiken tarvittavan tehtyä tälle päivälle. Huomenna sitten taas jatkan” sanoi koulukaveri innostuneesti.
”Mutta… mitä aiot tehdä koko loppupäivän?”
Koulukaveri katsahti ylöspäin ja hymyili. ”Nautin päivänvalosta ja metsästä, lenkkeilen, luen, teen rauhassa ruokaa, lepäilen, leikin lasteni kanssa ja iltaisin juttelemme vaimoni ja ystävieni kanssa teekupposen ääressä. Minulla on kovasti tekemistä.”
Yritysjohtaja naurahti ja ojensi ryhtiään. ”Minulla on ekonomin tutkinto, ja voisin auttaa sinua maksimoimaan tuloksiasi ja tehostamaan työntekoasi. Sinun kannattaisi käyttää päivät hyödyksesi, jotta voit laajentaa yritystäsi. Ensin voisit laajentaa bisnesideaasi, ja myöhemmin voisit perustaa useampia yrityksiä eri paikkakunnille. Voisit omistaa kokonaisen ketjun!”
Hän jatkoi: ”Sinun ei kannata aluksi pitää montaa työntekijää vaan tehdä hommat itse, teet parempaa tulosta. Voisit johtaa kaikkia yrityksiäsi itse. Sitten sinun pitäisi tietenkin muuttaa Helsingin keskustaan. Mutta ei asuntojen ja liiketilojen korkeat hinnat sinua haittaisi, sillä sinulla olisi paljon suuremmat tulot.”
Koulukaveri kysyi: ”Mutta kauanko tähän menisi?”
Yritysjohtaja vastasi: ”10-20 vuotta, korkeintaan 25.”
”Mutta entä sitten?”
Yritysjohtaja sanoi nauraen: ”Tässäpä onkin paras osuus. Kun aika on kypsä, voit järjestää osakeannin ja myydä koko yrityksen osakekannan ja rikastua. Ansaitsisit miljoonia.”
”Miljoonia? Mitä sitten?”
”Sitten voisit jäädä eläkkeelle ja nauttia päivisin valosta ja metsästä, lenkkeillä, lukea, tehdä rauhassa ruokaa, lepäillä, leikkiä lastesi kanssa ja jutella iltaisin vaimosi ja ystäviesi kanssa teekupposen ääressä…”
Niin.. Mitä sitten?
Tämän version olen löytänyt Hidasta Elämää -sivustolta Sanna Wikströmin kirjoittamana.
Henkilökohtaisesti rakastan sen kehää: alku on loppu ja loppu muodostaa uuden alun. Myös sen aihe osuu, sillä kukapa meistä ei haluaisi olla onnellinen ja viettää hyvää elämää rakkaimpien ihmisten ympäröimänä teekupposesta nauttien.
Tähän tarinaan tiivistyy myös se, mikä tuo meille onnea ja mikä loppujen lopuksi vie meitä siitä kauemmas. Onni voikin joskus tulla sellaisessakin muodossa, jota ei heti huomaa.
Materian, kuten auton, ison talon, kalliiden merkkivaatteiden ja statussymbolien keskellä on täysin mahdollista viettää onnellista elämää, Joudutko materiaa haaliessasi kuitenkin tekemään jatkuvasti kompromisseja oman hyvinvointisi suhteen?
Aivan. Yksi kompromissi, monta kompromissia.. maaliviiva siirtyy vain kauemmas ja lopulta mikään ei tunnu olevan riittävästi.
Usko siis: sinä riität
Sinä riität. Se, mitä teet, on riittävää. Vaikka joka päivä et edes tekisikään parastasi, olet silloinkin riittävä.
Tämän voit hyvin oppia harjoittelemalla itsesi hyväksymistä säännöllisesti. Päivittäinen harjoittelu auttaa sinua huomaamaan, kuinka eri voimavaroin olet eri päivinä varustettu. Vai katseletko itseäsi mieluummin ulkopuolisen silmin?
Onko sinulla ystävää, jonka tarvitsisi opetella nämä kaksi sanaa?
Jaa tämä postaus hänellekin.
