Hulluna kuntoiluun?

Nykyään liikuntaan liittyy yhä useammin tarkkaa treeniohjelman noudattamista, ruokien punnitsemista, sykkeiden mittaamista ja itsensä äärirajoille puskemista. Innokkaimmat kuntoilijat eivät jätä lenkkiä väliin, vaikka olisivat väsyneitä huonosti nukutun yön jälkeen, eivätkä he ehdi osallistua ystävien kanssa mukavaan illanviettoon, koska treeni on prioriteetti numero 1. Supersuorittaja ei jätä treeniä pikkusyistä väliin.

Jotta liikunta pysyisi motivoivana ja mieluisana harrastuksena, siitä tulisi myös ehtiä nauttia. Välillä olisi tärkeää voida tehdä juuri sitä, mistä nauttii, ilman tiukkoja sääntöjä ja mittaamista. Liikuntasuoritusta ei myöskään tarvitse jakaa sosiaaliseen mediaan, mikä taitaa olla tämän ajan kuriositeetti.

Liikunta saa ja voi olla vapauttavaa ja hauskaa!

Kuitenkin nykyään näemme yhä enemmän ihmisiä, joille liikunta on muuttunut pakonomaiseksi. He eivät anna itselleen lepoa, vaikka keho kaipaisi sitä, ja treeni alkaa hallita heidän elämäänsä.

Tällaiset liikunnan suorittajat ovat usein perfektionisteja, jotka vaativat itseltään paljon. Liikunta muuttuu heille pakkomielteiseksi ja rajoittavaksi. Tekeekö liikunta silloin onnelliseksi?

Onko määrä myrkkyä myös liikkumisessa?

On olemassa mahdollisuus, että liikunnasta tulee riippuvuus, joka alkaa hallita elämää. Pakonomaisesti liikkuvat ihmiset käyttävät liikuntaa stressinpurkuun, vaikka arki olisikin jo itsessään erittäin vaativaa. Lisävaatimukset liikunnan suhteen voivat aiheuttaa lisää stressiä, vaikka se ei olisi tarkoituskaan.

Miten sitten tunnistat, onko oma liikunta muuttunut pakonomaiseksi?

Oman liikkumisen muuttuminen pakonomaiseksi voi olla aluksi hyvin hienovaraista, mutta seuraavat merkit voivat viitata siihen, että liikunta on muuttunut riippuvuudeksi tai pakkomielteeksi:

• Sietokyky kasvaa: Tuntuu siltä, että tarvitset jatkuvasti enemmän liikuntaa saadaksesi saman tyydytyksen kuin ennen.
• Vieroitusoireet: Koet ärtymystä, ahdistusta tai stressiä, jos et pysty liikkumaan säännöllisesti tai et voi noudattaa liikuntasuunnitelmaasi. Ärsyynnyt myös, kun et saa suorituksestasi kunnolla “irti”.
• Liikunnan keston ja intensiteetin lisääntyminen ilman selkeää syytä: Treenaat usein pidempään ja/tai intensiivisemmin kuin alun perin suunnittelit, vaikka et ole kilpailemassa tai tavoittelemassa erityistä päämäärää.
• Pakko treenata: Tunnet tarvetta treenata joka päivä, vaikka et välttämättä haluaisi, ja jätät muita aktiviteetteja väliin treenin takia.
• Liiallinen ajan käyttö liikuntaan: Huomaat käyttäväsi liikuntaan valtavasti aikaa, ja se alkaa vaikuttaa negatiivisesti muihin elämänalueisiin, kuten sosiaalisiin suhteisiin tai työtehtäviin.
• Liikkuminen vammojen tai kipujen yli: Jatkat liikkumista, vaikka sinulla on vammoja tai kipuja, jotka vaativat lepoa ja hoitoa.
• Sosiaalisten tai ammatillisten velvollisuuksien laiminlyönti: Jätät tärkeitä sosiaalisia tapahtumia tai työtehtäviä väliin liikunnan takia.
• Tunteiden hallitseminen liikunnan avulla: Käytät liikuntaa enemmän tunteiden hallitsemiseen kuin hyvinvoinnin edistämiseen. Treenaat esimerkiksi stressin, ahdistuksen tai masennuksen lievittämiseksi.
• Jatkuva huoli kunnosta ja painosta: Pelkäät, että ilman jatkuvaa treenaamista kunto heikkenee tai paino nousee.
• Puute nautinnosta: Treenin tekeminen ei enää tuo sinulle iloa, et tunne hyvää oloa sen jälkeen ja saatat jopa kokea sen velvollisuudeksi.

Liikuntasuositus on hyvä perusta

Liikuntasuositusten mukaan aikuisten tulisi liikkua viikossa vähintään 2 tuntia 30 minuuttia reippaalla teholla tai tunti 15 minuuttia rasittavalla tasolla, sekä harjoittaa lihaskuntoa ja liikehallintaa vähintään kahdesti viikossa.

Monelle supersuorittajalle juuri liikkuvuus- ja liikehallintaharjoittelun määrä jää alle suosituksen tai kokonaan välistä. Matalan tehon liikuntasuoritusta kun ei supersuorittajan maailmassa lasketa edes treeniksi.

Tärkeää olisikin löytää tasapaino raskaan sykeliikunnan ja lempeämmän liikkumisen välillä. Mikäli liikunta alkaa muuttua pakkomielteiseksi, se ei enää edistä hyvinvointia.

Liikunnasta tulisi seurata iloa ja rentoutumista, eikä sen tule olla pelkkää suorittamista. Treenin suorittaminen ei saisi olla tärkeämpää kuin se, tuleeko siitä hyvä fiilis tai kehittyykö kunto. Liiallisesta treenaamisesta nimittäin seuraakin alipalautumista ja ylirasitusta, jotka pitkään jatkuessaan johtavat loppuun palamiseen.

Liikunnalla on tutkitusti myönteisiä vaikutuksia mielenterveyteen, esim. masennusoireiden helpottumisen muodossa. Lue lisää >>

Liikunta ei saisi kuitenkaan muuttua lisästressin lähteeksi. Mikäli pakonomaiseen liikkumiseen yhdistetään myös syömisen kontrollointi, voi elämästä tulee yhtä kontrollointia ja suorittamista.

Voiko silloin enää liikkumisesta nauttiakaan? Entä miten käy elämän?

Some, liikkuvan suorittajan päiväkirja

Sosiaalinen media voi myös lisätä paineita suorituskeskeiseen liikuntaan, kun ihmiset jakavat liikuntasuorituksensa ja kilpailuttavat näin itseään muiden kanssa. Kuitenkin jokaisen tulisi löytää oma tapa liikkua, joka tekee hänelle hyvän mielen, eikä tavoitella vain ulkoista menestystä tai suosiota.

Hetken selailu sosiaalisessa mediassa saakin syyllisyydentuntoisen supersuorittajan vääntelehtimään huonossa omatunnossa. Hän kokee jäävänsä ulkopuolelle* verratessaan itseään sosiaalisen median ahkeriin ja näennäisen täydellisiin treenaajiin.

Muiden saavutukset näyttäytyvät niin paljon merkityksellisemmiltä ja on vaikeaa olla vertaamatta itseään muihin.

Ulkopuolelle jäämisen pelko*, fear of missing out eli FOMO, on tunne, joka syntyy pelosta jäädä ulkopuolelle tai menettää mahdollisuus osallistua johonkin, mitä muut tekevät tai kokemassa.

Se liittyy usein sosiaaliseen paineeseen ja tarpeeseen olla mukana kaikessa, mikä voi johtaa stressiin ja ahdistukseen.

FOMO ilmenee erityisesti sosiaalisen median aikakaudella, kun ihmiset seuraavat toistensa elämää verkossa ja vertaavat sitä omaansa.

Oletko muuten kokeillut somepaastoa?

Supersuorittajan 3 tärkeää oppia

Liikunnan avulla hyvän olon tavoittelu voi olla parhaimmillaan erittäin motivoivaa. Tässä kolme nyrkkisääntöä sinulle, joka tasapainoilet riittävän panostuksen ja supersuorittamisen välillä:

1. Kuuntele kehoasi: Keho kertoo sinulle, mitä se tarvitsee. Jos tunnet väsymystä, anna itsellesi lupa levätä. Jos taas kaipaat liikuntaa, valitse sellainen laji tai aktiviteetti, joka tuo sinulle jälkeenpäin iloa ja hyvää oloa.
2. Tavoittele monipuolisuutta: Vaihtelun tuominen liikuntaan voi pitää sen mielenkiintoisena ja vähentää riskiä liikunnan muuttumisesta yksitoikkoiseksi velvollisuudeksi. Kokeile erilaisia lajeja ja aktiviteetteja, jotta saat lihaksille ja mielentilallesi vaihtelua. Vältä liiallista erikoistumista yhteen lajiin.
3. Nauti: Liikunnan tulisi olla nautinnollista ja motivoivaa. Älä aseta liian ankaria tavoitteita tai vertaa itseäsi muihin. Pidä mielessä, että jokainen treenikerta ja liikuntaan käytetty hetki on askel kohti parempaa hyvinvointia. Opettele siis nauttimaan matkasta, älä keskity ainoastaan päämääriin.

Kuulostaako liian yksinkertaiselta?