Tyssähtikö hyvin alkanut treeni-innostuksesi lyhyeen? Tai kaatoiko flunssa sängyn pohjalle ja nyt on vaikeaa palata takaisin kuntoilun pariin? Siinä tapauksessa sinulla on aikaa lukaista, kuinka innostusta voidaan pitää yllä pidempään.
Treenaaminen: aihe, josta voisin puhua (ja puhunkin) päivät pitkät. Mutta mitkä ovat ne treenimokat jotka jokainen aloitteleva ja pitkäänkin treenannut välillä tekee?
Treenimoka osuu jokaisen kohdalle joskus, mikä näistä on juuri sinun?
Treenimoka 1: lyhytjänteisyys
Treenaamisessa kaiken a ja o on se, että asettaa itselleen tavoitteen riittävän pitkän ajan päähän. Olet varmasti ainakin kerran haksahtanut mainokseen jossa luvataan nopeasti litteä vatsa, kiinteät reidet tai pyöreä takamus jollakin yksittäisellä hilavitkuttimella.
Ehkä tiesit jo tilatessasi, ettei laite oikeasti voi toimia, mutta jäit hyvän mainospuheen uhriksi ja halusit kokeilla. Nyt tämä laite todennäköisesti on alkuinnostuksen jälkeen siirtynyt sängyn alle tai kaappiin keräämään pölyä.. ja kroppasi on entisellään.
Treenaaminen kannattaa aloittaa viimeistään nyt, kysy apua ammattilaiselta jos omat taidot ja voimat eivät riitä.
Haksahditko netissä myytävään laihdutuskuuriin, jossa luvataan huikeita ja nopeita muutoksia painoon jonkin tietyn, yksittäisen ruoka-aineen poisjättämisellä tai lisäravinteen säännöllisellä käytöllä?
Istu alas: ne ovat täyttä shaibaa. Kyllä. Valetta. Rasvan määrä kehossa ei putoa enempää kuin 0,5-1.0kg/viikko. Laske siis tavoitepäivämäärääsi jäljellä olevat viikot ja tee kertolasku. Tulo on sinun realistinen mahdollisuutesi, ei enempää.
Lisäksi kannattaa aina pitää kiinni ajatuksesta:“Voiko tätä ruokavaliota noudattaa koko loppuelämä?”
Mikäli vastaus on kielteinen, vaihda menetelmää oitis. Tarvitset ruokaa myös laihdutuskuurisi jälkeen.
“Voiko tätä ruokavaliota noudattaa koko loppuelämän ajan?”
Tie pysyviin muutoksiin ja pysyvään painonhallintaan kulkee elämäntapamuutoksen kautta.
Treenimoka 2: et hahmota kokonaisuutta
Ihminen on luotu liikkumaan: kävelemään, juoksemaan, kyykistymään, kurkottamaan, roikkumaan jne. Elämäntyyli jossa istuminen vie suuremman ajan vuorokaudesta kuin nukkuminen näky monella tavalla, kuten esim.
- ryhtimuutoksina
- kolotuksina ja jäykkyytenä eri puolilla kehoa
- aineenvaihdunnan hidastumisena
- nivelien liikeratojen supistumisena
- lihasvoiman heikentymisenä
- yleisen jaksamisen heikentymisenä
Keho tarvitsee liikettä pysyäkseen elinvoimaisena, mutta joillain meistä pelkkä ajatuskin liikkumisesta, hikoilusta ja itsensä liikkeelle potkaisemisesta saa kylmät väreet hiipimään ja ajatukset koululiikunnasta pulpahtavat mieleen.
On myös toinen ääripää eli ne, jotka liikkuvat veren maku suussa. Liikkuminen on tällaiselle ihmiselle suoritus tai tehtävälistan rivi eikä vähempi kuin kunnon hikitreeni takaa riittävän hyvää aika/hyötysuhdetta.
Molemmilla liikkujatyypeillä on kokonaisuuden hahmottamisessa haaste: monipuolinen liikunta paitsi kehittää omaa suorituskykyä, myös virkistää ja lisää kehon endorfiinin tuotantoa joka tuo puolestaan kokonaisvaltaista hyvää oloa.
Sohvaperuna tarvitsee aloittaakseen lempeää ja matalatehoista liikuntaa, mutta niin tarvitsee ahkera treenaajakin.
Jos aktiivisuusranneke piipittää treenin jälkeen aina maksimisuoritusta, alkaa hyvän kunnon perustasta pian puuttua jotain oleellista: peruskestävyys.
Huippu-urheilijatkaan eivät treenaa täysillä koko vuotta. Urheilijan vuosi on jaettu peruskestävyys-, voima- ja lajiharjoitteluun sekä siihen hetkeen, kun ollaan huippukunnossa kisaa varten.
Parhaimmillaan urhelilija treenaakin neljän vuoden ajan kymmentä sekuntia varten!
Miksi tavallisella kuntoilijalla sitten tulokset syntyisivätkään pelkällä rankalla hikitreenillä? Kokonaisuus ratkaisee.
Tarvitset välillä Pitää Pystyä Puhumaan Puuskuttamatta -liikuntaa ja kehonhuoltoa jotta elimistö pysyy riittävän hyvässä iskussa arkeamme varten. Haluammehan kehostamme koko elämän mittaisen ystävän.
Tästä päästäänkin kolmanteen treenimokaan.
Treenimoka 3: suorituskeskeisyys
Tämä.
Salakavalin haaste meidän suoritusta painottavassa yhteiskunnassamme. Monelle meistä liikkuminen on puserrus, hetki viikkokalenterissa johon kohdistetaan melkoinen määrä odotuksia.
Pitää tulla hiki, pitää tuntua poltetta, pitää pystyä, pitää jaksaa ja pitää suorittaa. Lopuksi katsotaan rannekkeesta tulos. Kuka nyt pelkkää makoilua laskee treeniksi? Kyllähän mä tiedän, että pitäisi venytellä.
Mittaamisen ja ohjelmoidun treenaamisen määrä on lisääntynyt ja toisaalta se on positiivista: aktiivisuusrannekkeet ja sykemittarit ovat tuoneet tavoitteet ihan tavallisen kuntoilijan saataville.
Kolikon kääntöpuolena on se, että mittaria tuijottamalla oman kehon kuunteleminen jää pienemmälle. Joskus on oikeasti parempi pitää lepopäivä kuin pakottaa itsensä väkisin liikkeelle huonosti nukutun yön, flunssan tai vaikka äärimmäisen stressaavan työpäivän jälkeen.
Elimistö ei tunnista onko stressin aiheuttaja pomo vai rankka treeni: stressitasoa lisäämällä jo ennestään stressaantuneeseen kehoon et enää kohota kuntoasi vaan kulutat elimistöäsi.
Sinun tarvitsee välillä höllätä kaasua: hyvin, hyvin kevyt treeni kävelylenkin, joogan ja/tai kehonhuollon keinoin kuuluu jokaisen itsestään huolta pitävän kuntoilijan harjoitteluun.
Tämä on myös omassa elämässäni ylivoimaisesti suurin haaste. Suorittamisesta irti päästäminen ei ole helppoa, mutta se on mahdollista.
Uskon, että vertaistuen avulla suorittamisesta on mahdollista päästää irti, mutta se onkin jo kokonaan toinen aihe lue lisää >>
“Onko minulla parempi olo treenin jälkeen kuin ennen sitä?”
Eevi Minkkinen kertoo millaisen tien hän on kulkenut terveyden suorittamisesta Espoon TedX-tapahtumassa. Jos sinulla on aikaa tänään hieman vajaat 10 minuuttia keskittyä johonkin, katso tämä.
Treenaamisen ei tarvitse olla pakonomaista tuottaakseen tulosta. Voit hyvin tsekata oman motivaatiosi tason kysymällä:
“Onko minulla parempi olo treenin jälkeen kuin ennen sitä?”
Kokeile kehonhuoltoa tästä
Kaunista päivää!
