Tällä kertaa vieraskynä annettiin opiskelijallemme Jenni Laiholle. Jenni tuli Zenanaan suorittamaan opiskeluihin liittyvää työssäoppimisjaksoa. Aika pian kävi selväksi, että ehkä Keskikankaantien reitin valitseminen kerran, sattumalta, olikin yksi parhaimmista sattumista.
Myös me Zenanassa olemme yksinomaan iloisia ja tyytyväisiä, että Jenni valitsi juuri meidät, sillä hän on ollut apuna järjestämässä koulutuksia, pitänyt yhteyttä ohjaajien suuntaan ja luonut meille mm. uutta aineistoa työntekijöiden perehdyttämiseen. Nämä ovat juuri sellaisia asioita, joita ei yrittäjä mukamas ehdi kiireiltään totetuttaa. Kuinka noloa tämä onkaan myöntää!
Kiitos siis Zenanan puolesta Jennille ja hänen opettajalleen Annelle.
Annetaanpa Jennin nyt esittäytyä ja kertoa mitä työssäoppimisjaksolla tapahtui.
Kuka on Jenni Laiho ja miten hän löysi tiensä Zenanaan?
Olen kolmekymppinen Jenni ja olen kahden pienen lapsen äiti. Opiskelen itselleni uutta ammattia ja tarkoitukseni on valmistua vielä nopealla tahdilla. Samalla yritän pyörittää kiireistä perhearkea kotona ja tätä jatkuvaa oravanpyörää.
Zenanan löysin ihan sattumalta ajaessani vaihtoehtoista reittiä. Nimi oli tuttu useiden vuosien takaa, mutta Hollolan Zenanasta en tiennyt. Mutta siinä se nyt oli – työssäoppimispaikkani. Aloitin siis Zenanassa työharjoittelun liiketalouden opintoihini liittyen.
Keskustelimme useasti Elinan ja Lauran kanssa minun liikuntataustastani, ja siitä mitä olin joskus ennen lapsia ollut. Muistin pitää itsestäni huolta, olin arkiliikkuja ja elämäntapaani sopi silloin monipuolinen liikunta, kuten esimerkiksi salilla käynti, ryhmäliikunta, lenkkeily, juoksu ja pyöräily. Lasten jälkeen omasta itsestäni huolehtiminen unohtui kokonaan. Elin vain heille ja heidän tarpeitaan täyttäen. Unohdin kokonaan itseni, mitä olin ja mitä olin ollut.
En oikein enää jaksanut kunnolla arjessa huonontuneen fyysisen kunnon takia ja liikkumattomuudella oli myös vaikutusta omaan mielenterveyteen, sillä liikunnan lopettaminen toi alavireisen ja väsyneen olon. Myös kuormittava elämäntilanne itsessään aiheutti mielelle ja keholle jatkuvaa voimavarojen vähenemistä. Mutta koin silti, että liikuntaan oli jotenkin vaikea palata, kun itseään ja omia tarpeitaan oli siirtänyt syrjään niin kauan.
Elina ja Laura kannustivat minua useasti osallistumaan tunneille, mutta aina minulla oli joku tekosyy: ”toisella kertaa sitten” tai ”minulla ei treenikenkiä tai vaatteita tänään mukana”. Minusta oli tullut mukavuudenhaluinen sohvaperuna. Olen loistava keksimään tekosyitä siihen, ettei voi liikkua, vaikka sydämessäni tunsin vahvaa paloa ja halua liikuntaa sekä omaa hyvinvointia kohtaan.
Tarvitaan vain sopiva hetki
Eräänä aamuna kuulin taas kysymyksen: osallistutko Easyspin tunnille, olisiko yksi paikka vapaana? Vastaukseni oli valmiina, ”minulla ei ole kenkiä mukana”. Mutta kappas Elinalla olikin kaapissa lainakengät minua varten. Joten tässäkö se oli: minun tilaisuuteni hypätä liikunnan maailmaan uudestaan?
Kyllä. Lähteminen tunnille ja sen kynnyksen ylittäminen oli pitkästä aikaa parhain päätökseni ja juuri sitä mitä tarvitsin kaikista eniten. Tunnin jälkeen oloni oli kuin kaikkensa antaneella, mutta siitä huolimatta mikä energia ja pirteys valtasi minut. Tästä tunteesta intoutuneena päätin varata seuraavan tunnin ja kappas, kohta kalenterissani olikin useampi tunti varattu ja vuosikortti taskussa. Jo muutaman tunnin jälkeen koin oloni paljon iloisemmaksi ja tuntuu kuin se arkikin oli paljon helpompaa, kun energia ja hyvä fiilis jatkui koko päivän. Sanoisin, että ihan kokeilun arvoista tämä tunne.
Minkälaisilla tunneilla olet käynyt ja mikä sai sinut valitsemaan juuri nämä tunnit?
Olen nyt Zenanassa ehtinyt kokeilemaan muutamia tunteja esim. Tabataa, Spinningiä, Corea, FasciaMethodia ja Kuntojumppaa. Toki monia on vielä kokeilematta ja seuraavaksi haluaisin kokeilla Zumbaa ja BarreMovea.
Tällä hetkellä olen enemmän käynyt hikijumpissa kuten esim. Tabatassa ja Spinningissä, se energia ja adrenaliini tunnin jälkeen on mitä mahtavin. Olen ollut aina sitä mieltä, että liikunta on liikuntaa vasta silloin kun käy kunnon hikirääkki tunneilla ja kuinka väärässä olenkaan ollut. Tästä syystä minun haasteeni on aina ollut kuunnella omaa kehoa ja saada rauhallisimmista tunneista mitään irti.
Hikijumppa on aivan mahtavaa, mutta..
Tätä olen nyt itseni kanssa yrittänyt työstää ja olen kokeillut Pilatesta ja FasciaMethodia. Hikijumpan jälkeen tuollainen rauhallinen tunti on aivan ihanaa ja rentouttavaa ja pääsee tutustumaan omaan kehoon ihan uudella tavalla. Olen oppinut, että keho tarvitsee myös näitä rauhallisia tunteja, jotta koko paketti voi hyvin. Aion siis jatkaa harjoituksen matkaani FasciaMethodin parissa.
Minkälaisia tunteja suosittelisit muille kiireisille opiskelijaäideille?
Haasteeni viime vuosina on ollut myös liikunnassa motivaation pitäminen. Elinan kanssa tästä keskustellessa tajusin, että minulla ei ole ollut mitään selkeää tavoitetta, joten myös tämä on vaikuttanut siihen miksi liikunta ei enää kuulunut elämääni ja siihen motivoituminen oli haastavaa. Nyt tavoitteen asettamisen jälkeen, joka on niinkin yksinkertainen kuin ”haluan kokea, että jaksan arjessa niin henkisesti kuin fyysisestikin ja voin kokonaisvaltaisesti hyvin.” Niin motivaatio pysyy aivan eri lailla yllä.
Zenanassa voin suositella kaikkia tunteja ihan kaikille. Sillä mielestäni tunneille on helppo tulla ihan ensikertalaisenkin sillä, jokaisella tunnilla voi tehdä niin vähän tai paljon kuin sen hetkinen oma fiilis ja jaksaminen on. Myös liikkeisiin saa aina ohjausta ja neuvoja sekä tarvittaessa mahdollisuuden vaihtoehtoiseen liikkeeseen. Tuntisisällöt suunnitellaan ammattitaidolla ja jokainen asiakas huomioiden. Tämänlaista ammattitaitoa ei ole tullut missään muualla vastaan. Olonsa tuntee tervetulleeksi heti kun ovesta astuu sisään.
Zenanassa on mielestäni erittäin laaja tuntivalikoima ja uskon, että jokaiselle löytyy varmasti se oma juttu. Ja kun tämä oma juttu löytyy, niin uskon, että liikunta voi olla tärkeä voimavara arjessa. Kannustan vaan rohkeasti kokeilemaan kaikkia tunteja, mutta maltillisesti aloittaen ja omaa kehoaan kuunnellen.
Entäpä jos sinäkin katsoisit liikuntaa vähän pintaa syvemmälle, hyväntekeväisyytenä oman elämäsi kaikkein tärkeimmälle henkilölle eli itsellesi?
Jenni
Tule ja ihastu sinäkin!
Kerro vielä, mitä saat käyttämällesi ajalle vastineeksi?
Ihan ensimmäiseksi koen, että olen saanut elämäni takaisin! Mahtavaa, eikö? Jo ihan arjessa jaksaminen on muuttunut merkittävästi ja henkinen stressi vähentynyt. Ja tämä kuulemani mukaan näkyy myös ulospäin, huikeaa. Huomaan myös, että itsetuntoni on kohonnut ja näin äitinä tietenkin ajattelen, että haluan olla omille lapsilleni hyvä esikuva. Uskon, että vanhempien esimerkin vaikutus lapseen on valtava esimerkiksi, miten me ajattelemme ja kohtelemme omaa kehoamme.
Heitän sinulle ajatuksen. Kuinka paljon aikaa meneekään siihen, että vain toivot asioita tapahtuvan? Toivoisit olevasi paremmassa kunnossa tai olon energisemmäksi.
Lähes kaikki toiveet ja unelmat ovat pienen askeleen päässä. Askel alkaa siitä, että lopettaa jahkailun ja alkaa tehdä asioita unelman eteen. Monesti sitä vain omassa päässään ajatellaan kaiken olevan vaikeampaa kuin se oikeasti on. Joten entäpä jos sinäkin katsoisitkin liikuntaa vähän pintaa syvemmälle, hyväntekeväisyytenä oman elämäsi kaikkein tärkeimmälle henkilölle eli itsellesi?
Pidä itsestäsi huolta, ihan oikeasti.
/Jenni
Kiitos Jennille postauksesta! Kuulisimme mielellämme kommenttiosiossa, onko sinulla ollut samanlaisia haasteita liikkumisen aloittamisen suhteen? Kuinka sinä olet selättänyt haasteet ja miten liikunta vaikuttaa sinun elämässäsi? Millainen haaste on sinun mielestäsi taas liian suuri ylitettäväksi?
Kommentoi!
/Elina
