fbpx

Sosiaalisen median käyttö on tullut pysyväksi osaksi arkeamme. Monille selailu somessa on tapa viettää aikaa, täyttää tylsiä hetkiä, jakaa kokemuksia ja kuvia, mutta myös kommunikoida, pysyä kärryillä ja osallistua kommentoimalla ystävä- ja kaveripiirin kuulumisia sekä maailman tapahtumia.

Tiukkojen rajoitusten aikana sosiaalisen median välityksellä pystyttiinkin pitämään yhteyttä niihin, joita ei saanut tavata ja hyvä niin. Jotkut pienet ryhmäliikuntastudiot saattoivat jopa pitää jumppatunteja sosiaalisen median kautta koteihin 🙂

Monelle sosiaalinen media on alkanut ujuttautua päivään niin hallitsevana, että se vie aikaa muulta elämältä. Mikäli sinä olet yksi heistä: nappaat puhelimen ensimmäisenä herättyäsi käteen, vilkaiset vielä viimeiset kuulumiset juuri ennen nukkumaanmenoa ja sillä välillä puhelin on kädessäsi tämän tästä, kannattaa sinun lukea tämä postaus aivan viimeiselle riville saakka saakka.

Paljastan nimittäin jotain tärkeää.

Olen nimittäin itse yksi näistä, joille some on ollut yhteydenpito- että työväline. Käytän päivittäin työaikaani siihen, että saan sinut lukemaan näitä postauksia ja kiinnostumaan siitä, miksi juuri sinun kannattaisi tulla treenaamaan meidän kanssamme.

Päivässäni on vain 24 tuntia. Näistä tunneista aivan liian monta kuluu sisältöä tehdessä, tykkäysten laskemisessa ja suosittujen julkaisujen kattavuutta analysoidessa.

Kaiken rehellisyyden nimissä roikun myös omassa uutisvirrassa ja ajoittain provosoidun iltapäivlehtien kommenttiosastojen varsin typeristä kommenteista. Itsehän kommentoin vain viisaasti ja harkitusti (jep..). Varsinkin pandemia-aika on tehnyt sosiaalisen median kommentoinnista varsin terävää, jopa julmaa.

Siispä pistin Facebookin ja Instagramin tilit viikoksi tauolle.

Mihin somepaasto vaikuttaa?

Tutustuin uteliaisuuttani etukäteen kokemuksiin ja vaikutuksiin, jota somepaasto mahdollisesti toisi mukanaan. Hämmästyin aidosti siitä, kuinka vähän tietoa oli aiheesta saatavilla. Tähän ongelmaan sain onneksi apua.. somesta.

Huhuilu omissa sosiaalisen median kanavissa tuotti juttutuokion kahden kaverin kanssa, jotka säännöllisesti pitävät taukoa virtuaalimaailmasta. Molemmilla on tähän oma syynsä ja he myös avaa syitä sekä vaikutuksia laajemmin omissa kanavissaan.

Toinen kavereistani kertoikin, että “meinaaminen” eli sen pähkäily, alkaisiko vai ei ja jos, niin koska, on melkeinpä ikävämpää kuin varsinainen paastoaminen.

Siispä tartuin toimeen, halusin eroon meinaamisesta ja siitä aiheutuvasta ikävästä tunteesta vatsanpohjalla.

Aika

On hämmästyttävää, kuinka paljon aikaa sosiaalisen median parissa roikkuminen vie. Se, mikä oli tarkoitettu alunperin nopeaksi vilkaisuksi, voi helposti muuttua tunnin mittaiseksi roikkumiseksi.

Sosiaalinen media on suunniteltu koukuttavaksi. Mikäli koukutut siihen ja vietät aikaasi seuraten muita sinua kiinnostavien ihmisten postauksia tykäten ja kommentoiden, toimit normaalin ihmisen käyttäytymismallien mukaisesti. Tässä ei ole mitään väärää, joten voit hyvin lakata soimaamasta siitä itseäsi.

Sinulla on kuitenkin vaihtoehto: mihin haluat aikaasi käyttää?

Toisaalta: mistä tämä kaikki someroikkuminen on pois? Läheisiltä? Nukkumisesta?

Läsnäolo

Selaillessasi älylaitetta, kiinnität huomiota yhä vähemmän ympärillesi. Lakkaat havainnoimasta liikennettä, luontoa, muita ihmisiä tai missä tahansa kuljetkin, ympäröivää maailmaa.

Se, mitä tapahtuu ympärilläsi, on kuitenkin elämää. Lihaa ja verta, tapahtumia ja arkea.

Todellisuutta

Todellisuus menee sinulta ohitse, kun tuijotat ruutua, jossa esitetään elämää. Elämän esittämiseen: kuvien ottamiseen, niiden filtteröintiin, tykkäysten vahtaamiseen, kommentteihin vastaamiseen, kuluu aikaa. Aika, jolloin esität elämää tai seuraat muiden esittämää elämää, on joka minuuttia myöten poissa sinulta ja tämän hetken kokemisesta.

Läsnäoloon ei tarvita zen-mielentilaa tai joogatuntia. Riittää, että käytät aistejasi nyt ja tässä: kuuloa ja näköä, mutta myös tämän hetken hajua, makua ja tuntemista. Sosiaalinen media ei voi tarjoa kuin kalpean aavistuksen kolmesta viimeisestä.

Vaikutuksen tekeminen muihin

Postausten avulla kerrot muille tarinaa siitä, millaisena haluat heidän sinut näkevän. Muut tekevät tismalleen samoin ja se on pelin henki.

Kun näet muiden siloteltua ja filtterin läpi kuvattua elämää, tulet verranneeksi itseäsi muihin tahtomattasi. Vertailu muihin aiheuttaa vähintäänkin epävarmuutta, mutta myös kateutta ja jopa katkeruutta. Kukaan ihminen ei ole niin stoalainen, että olisi täysin immuuni vertailulle.

Vertailu on inhimillistä, mutta vertailun kohde on täysin epäreilu. Muiden hohdokas elämä ei oikeasti ole sitä, miltä se näyttää. Myös niiden muiden kodit ovat välillä epäsiistejä, he heräävät aamulla tyynynkuva poskessa ja heidän hassut pikku vastoinkäymisensä eivät aidosti ole pahimmasta päästä.

Et myöskään oikeasti tiedä, mitä kaverillesi kuuluu, kun seuraat hänen postauksiaan. Luulet kyllä tietäväsi, mutta olet auttamattoman väärässä.

Vain kysymällä “Mitä sinulle kuuluu?” on sinun mahdollista kuulla oikeasti, mitä kaverillesi kuuluu. Vain avaamalla molemmat korvasi kuuntelemista varten, voit mahdollisesti ymmärtää, mitä kaveri haluaa sinulle kertoa.

Kommunikaatio

Kun et tiedä muiden somepäivityksistä mitään, olet myös avoimempi keskustelulle. Sinun on kohdattava ihmisiä aidosti uteliaana, mikäli haluat tietää kenen kanssa juttelet.

Voi olla, että tämä aidon kommunikaation puute onkin tämän päivän ongelmista yksi suurimpia. Kun lakkaamme kohtaamasta ihmisiä kasvotusten, kadotamme myös jotain hyvin merkittävää: yhteyden. Ihminen on sosiaalinen eläin ja tarvitsemme yhteyttä muihin, jotta tunnemme kuuluvamme johonkin meitä suurempaan.

Onkin suorastaan kummallista, että sosiaalinen media tekeekin meistä todellisuudessa epäsosiaalisia katkaisemalla yhteyden ympäröivään maailmaan.

Kupla

Nyt jaan sinulle salaisuuden, joka jaksaa kummastuttaa minua aina vain. Minun ei ehkä pitäisi kertoa tätä, mutta sosiaalinen media tiivistää sinun ympärillesi kuplaa.

Työhöni kuuluu sosiaalisen median sisällön luominen sekä markkinointi. Toisin sanoen, luon sisältöjä, joita mm. Facebookin algoritmi alkaa tuoda sinun ja sinun kanssasi samaa mieltä olevien nähtäville.

Minun tavoitteenani on saada yleisökseni sellaisia ihmisiä, jotka hyötyisivät tuottamastani palvelusta. Tässä tavoitteessa minua auttaa algoritmi.

Algoritmi haistaa kaiken, mitä sosiaalisessa mediassa teet: sen tehtävänä on auttaa minua, vaikuttajaa, löytämään sinut, sisällön kuluttajan. Jokainen klikkaus, tykkäys (varsinkin emootionappi) ja kommentti, kuplauttaa sinut tiiviimmin samoin ajattelevien kanssa.

Näin minun tavoitteeni täyttyy ja sinä olet yhä tiiviimmin kuplassa, jossa sinun ympärillesi kasaantuu yhä enemmän vain samanmielisiä ihmisiä. Sinun maailmasi kapeneekin melkoisesti silloin, kun siitä suljetaan jotakin ulkopuolelle.

Sinutkin suljetaan jonkun toisen kuplan ulkopuolelle.

Kuplautuminen oli myös minulle isoin syy aloittaa somepaasto. En pitänyt siitä kuplasta, mihin olin omalla toiminnallani itseni sulkenut.

En voi myöskään välttyä ajattelemasta, millaisiin tarkoituksiin algoritmin mahdollisuuksia voidaan käyttää, kun halutaan vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen.

Miten somepaasto meni?

Avattuani tilit jälleen viikonloppuna, olin jännittynyt: mistä jäin paitsi? Mitä viikon aikana on ehtinyt tapahtua? Onko jotain tärkeää jäänyt näkemättä?

En siis tiedä, mitä viikon aikana on tapahtunut, kenellä etäisillä tuttavillani on ollut synttärit, mitä he ovat viikon aikana kokeneet ja missä he ovat olleet.

Ja se on ihan okei

Minä puolestani sain lisää aikaa päivään, tapasin kavereita kasvotusten. Elin elämää ja arkea sellaisena kuin se näyttäytyi. Ei enempää zen-mielentilaa, ei ilotulitusta, vaan arkea pienessä, hämäläisessä kylässä Etelä-Suomessa.

Arkea omassa kuplassa.

Vaikeaa? Ei todellakaan. Vaikeampaa oli totta tosiaan somepaaston meinaaminen.

Millainen olisi syyslomasi ilman somea? Et vertailisikaan omaa tapaasi viettää lomaa muihin?

Tulin lukeneeksi jonkun verran, äänikirjojen muodossa. Olen koonnut sellaisia kirjoja, joista ajattelen olevan myös sinulle hyötyä, sivuillemme. Voit tutustua Zenanan kirjahyllyyn täällä>>

Kaikki kirjat on lukemiani ja ne liittyvät hyvinvointiin jollain tavalla, jotkut hyvinkin väljästi 🙂 Kommentteihin voit myös lisätä omia suosituksiasi.

Somepaasto: jatkoon!

Samantapaisia artikkeleja