Yhdeksän vuottani Zenanassa

Näinä päivinä tulee kuluneeksi yhdeksän vuotta siitä, kun aloitin yrittäjänä. Tuntuu uskomattomalta, että istun tänään kirjoitupöydän ääressä kirjoittamassa tätä tekstiä.

Muistan hyvin, mistä kaikki silloin pääsiäisenä 2017 alkoi. Voin tuntea kehossani sen hetken, kun makasin meritähtiasennossa silloisen studion lattialla ja mietin: Zenana on nyt minun projektini. Tähän mä aion laittaa kaiken osaamiseni. Tunne oli samaan aikaan innostunut ja sopivasti vähän pelokas.

Olin varma siitä, että osaan luoda omannäköiseni liiketoiminnan. Silti en oikeastaan tiennyt, mitä kaikkea yrittäjyys tulisi tarkoittamaan ja mihin kaikkeen yritystä perustaessani sitouduin.

Ei voi olla samaan aikaan 100 % lentoemäntä ja 100 % yrittäjä.

Olisin hyvin voinut jatkaa työntekijänä, mutta minulle taisi käydä niin kuin joskus sanotaan: kasvoin ulos jostain kuoresta. Tunnen itseni sen verran hyvin, että kahden rakkaan maailman välillä tasapainoilu olisi ennemmin tai myöhemmin johtanut epämieluisiin kompromisseihin.

Kun siivet kantoivat

Kolmannen yrittäjyysvuoden kohdalla alkoi tapahtua se, mitä monelle yritykselle tapahtuu: toiminta alkoi kasvaa.

Myös Zenana kasvoi, ja sain hetken maistaa sitä tunnetta, kun siivet kantavat. Se oli tunne, joka hakee vertaistaan!

Perustimme uuden toimipisteen.

Rekrytoimme uusia ohjaajia.

Studion kalenteri täyttyi varauksista ja ensimmäistä kertaa alkoi oikeasti tuntua siltä, että ideani toimii. Maailma oli avoin ja usko tulevaisuuteen vahvana.

..ja totaalinen crash landing

Sitten maailma pysähtyi.

Koronasulut katkaisivat kasvuvaiheen kuin seinään. Sen jälkeen kriisit ovatkin seuranneet toisiaan. Jos uutisia katsoo tänään, ei ole kovin helppo vakuuttaa itseään siitä, että paremmat ajat olisivat aivan nurkan takana.

En ole varma olisinko selvinnyt kaikesta tästä ilman perheen tukea.

Yrittäjyys on koko perheen asia, myös yksinyrittäjällä.

Oivallus, joka ratkaisee

Yrittäjyydessä ja elämässä on helppo jäädä kiinni siihen, mitä on tapahtunut. Mikäli aina vertailee nykyhetkeä siihen, mitä joskus on ollut, vertaillaan aivan vääriä asioita.

Yksi tärkeimmistä käänteistä yrittäjyydessä tulikin silloin, kun aloitin yritysjohtamisen opinnot. Se oli päätös, johon käytin aikaa ja energiaa silloinkin, kun kumpaakaan ei tuntunut olevan liikaa.

Jälkikäteen ajatellen tuo investointi kannatti. Ensimmäistä kertaa keskityin silloin stressaamaan oikeita asioita.

Opintojen aikana oivalsin jotain hyvin yksinkertaista mutta tärkeää: jos yrittäjä jää kiinni menneeseen, katse on silloin totaalisen väärässä suunnassa.

Samalla tavoin kuin autoa (tai lentokonetta) ei kuljeteta tähystämällä sinne mistä on tultu, ei menestyvää yritystäkään rakenneta katsomalla menneisiin.

Yritystä rakennetaan katsomalla tulevaisuuteen.

Kaikki eivät tietenkään näe asioita samalla tavalla. Yrittäjyyteen mahtuu myös ristiriitoja ja erilaisia näkemyksiä siitä, mitä on tapahtunut ja miksi.

Olen kuitenkin huomannut, että jos jäisin pyörittämään menneitä asioita loputtomasti, en toteuttaisi sitä ajatusta, jota varten tämän yrityksen alun perin perustin.

Tänään, yhdeksän vuotta myöhemmin, ymmärrän paremmin kuin koskaan, miksi suunta ja päämäärää kohti katsominen (eli drishti) on niin tärkeää.

Ehkä yhdeksän vuotta sitten lattialla maannut versio minusta ei vielä tiennyt, millainen lento tästä tulisi.

Mutta yksi asia on mennyt suunnitellulla tavalla: tähän projektiin olen todella laittanut kaiken osaamiseni.